Arvioin THL:n 4.2.2022 päivittämän Suomen koronarokotusstrategialausunnon ("Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto koronarokotusstrategian tämänhetkisistä muutostarpeista")
Strategia-arkkitehtuurista
Lausunto alkaa seuraavasti:
"Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) arvioi koronavirusepidemian tilanteen kehittyneen sellaiseksi, että voimassa olevaa koronarokotusstrategiaa tulisi muuttaa: strategian ytimessä tulisi olla vakavan koronataudin, kuolemien ja elinvuosien menetyksen ehkäisy väestössä, jolle nykyisin käytössä olevilla rokotteilla on hyvät edellytykset."
THL:n mukaan siis rokotestrategian ytimessä jatkossa "tulisi olla vakavan koronatauduin, kuolemien ja elinvuosien menetyksen ehkäisy väestössä." Kuulostaa asialliselta, mutta eikö rokotusstrategian ytimessä tulisi olla Suomen yleisen koronatrategian tukeminen? Rokotteet ovat yksi työkalu koronan vastaisessa taistelussa. Vastaavasti rokotestrategian tulisi olla osa yleistä koronastrategiaa. Yleisen koronastrategian tulisi olla keskeinen strateginen työkalu koronan vastaisessa taistelussa.
Rokotestrategia on (tai sen tulisi olla) "strategia-arkkitehtuurissa" yleisen koronastrategian alastrategia. Rokotusstrategian strategista mielekkyyttä on nimittäin vaikea arvioida ilman tietoa ylemmän tason koronastrategiasta, jota rokotestrategian tulisi tukea.
Keskeinen kysymys rokotestrategian mielekkäässä arvioinnissa on, miten hyvin se tukee ylemmän tason strategiaa, joka tällä hetkellä on kai Toimintasuunnitelma COVID-19 -epidemian hillinnän hybridistrategian toteuttamiseksi 2021-22 keväältä 2021 (dokumentti on päiväämätön mutta siihen viittaava sivu on julkaistu 27.5.2021)
Käsitteellisestä täsmällisyydestä
Mikä on lausunnossa mainittujen "koronataudin" ja "vakavan koronataudin" määritelmä? Nämä olisi hyvä olla kirjattu päivitettyyn rokotestrategiaan semminkin kun ylemmän tason strategiassa, Suomen hybridistrategiassa, ei ole määritelty näitä käsitteitä.
Määritelmät eivät ole pelkkää akateemista kikkailua. Ilman täsmällisiä "koronataudin" ja "vakavan koronataudin" määritelmiä on vaikea arvioida, mikä on se tauti, johon rokotestrategialla on tarkoitus puuttua. Lisäksi tutkimuskirjallisuudessa ei ole tätä kirjottaessa yksimielisyyttä koronataudin määritelmästä: onko se hengitystieinfektiotauti vai laajempi systeeminen infektiotauti. Tutkimuskirjallisuuden avulla olisi kuitenkin mahdollista esittää perusteltu määritelmä.
Entä ns. long covid eli akuutin infektion jälkeinen pitkäkestoinen oireyhtymä - onko tämä THL:n mukaan osa koronatautia? Vai onko long covid oma tautinsa jolle on tulossa oma rokotestrategiansa?
Käsiteltävien ilmiöiden täsmällinen määrittely on taito, joka suomalaisissa yliopistoissa opetetaan viimeistään kandidaatintutkielmaa tehtäessä noin kolmantena opintovuonna. Ei liene liikaa vaadittu, että Suomen koronanhallintaan vaikuttavissa dokumenteissa keskeiset käsitteet olisi määritelty.
Toivottavasti keväällä 2022 päivitettävässä hybridistrategian uudessa versiossa määritellään keskeiset käsitteet huolellisesti.
Rokotteiden kyky riippuu rokotettavasta populaatiosta?
Lausunto jatkuu:
"Sen sijaan nykyisillä koronarokotteilla ei kyetä väestötasolla oleellisesti ehkäisemään omikronin aiheuttamia tartuntoja ja tartuntaketjujen leviämistä, joten tämän tavoitteen sisällyttämiselle strategiaan ei enää ole perusteita."
Tämä kuulostaa järkevältä: jos nykyiset rokotteet eivät kykene "oleellisesti ehkäisemään omikronin aiheuttamia tartuntoja" väestötasolla, niiltä on turha edellyttää sellaista. Rokotteiden kyky on ilman muuta syytä ottaa huomioon rokotestrategiassa ja sen tavoitteissa.
Mutta mikä on "oleellinen" kyky ehkäistä tartuntoja? "Oleellisen kyvyn" käsitettä olisi hyvä avata. Se mikä on jollekin oleellista ei ehkä sitä ole jollekin toiselle.
Lausunto jatkuu:
"Edellä manitusta [sic] poiketen THL arvioi kuitenkin, että COVID-19 rokotusten edellyttäminen SOTE-henkilökunnalta on potilasturvan ja työsuojelun kannalta yhä lääketieteellisesti perusteltua seuraavista syistä: vaikka rokotteet eivät anna riittävää suojaa tartunnalta omikronmuunnoksen aiheuttamien tartuntojen leviämisen estämiselle väestötasolla tämä ei tarkoita, että tartuntojen riski yksilötasolla ei lainkaan vähenisi. Erityisesti kolmannen annoksen jälkeen rokotetun riski tartuttaa toinen henkilö on nyky-ymmärryksen mukaan jonkin aikaa (joitain kuukausia) jonkin verran pienempi rokottamattomaan verrattuna, ja hoito- ja hoivatyössä tämä yhdistettynä hygieniatoimiin on suojavaikutukseltaan merkittävä lisä pyrittäessä suojelemaan terveydentilaltaan heikentyneitä potilaita ja hoivan asiakkaita. Kokonaan rokotettu henkilökunta suojaa myös kaikkia työntekijöitä vakavan taudin riskiltä."
Tämä muotoilu antaa ymmärtää, että nykyiset rokotteet itse asiassa oleellisesti ehkäisisivätkin tartuntoja ja tartuntaketjuja silloin, kun rokotettu populaatio on koko väestön sijaan SOTE -henkilökuntapopulaatio. Tässä väite ei ole mielekäs, ellei oletus ole, että SOTE-henkilökuntapopulaation rokotuksen jälkeinen immuniteetti poikkeaa muun väestön rokotuksen jälkeisestä immuniteetista, esim. (a) SOTE-henkilökunta koostuu henkilöistä, joiden immuniteetti ennen rokotetta poikkeaa muun väestön immuniteetista tai (b) SOTE-henkilökuntapopulaation rokotuskattavuus tulee olemaan suurempi kuin koko väestön tai (c) SOTE-henkilöstä saa eri rokotteita kuin muu väestö, sellaisia, jotka oleellisesti ehkäisevät tartuntoja ja tartuntaketjuja. SOTE-henkilökunnan "oman rokoteohjelman" mielekkyys riippuu näiden oletusten paikkansapitävyydestä.
Yhteenveto
