sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Myyteistä ja salaliittoteorioista koronavirukseen liittyen

Käyn alla läpi joitain julkisuudessa ja internetissä esiintyviä myyttien ja salaliittoteorioiden kaltaisia väitteitä koronavirukseen (SARS-CoV-2) liittyen.

Väite 1: Koronavirus tarttuu vain kun sairastunut henkilö yskii tai aivastaa.

Myytti. Vaikka koronavirus mitä todennäköisimmin tarttuu kyllä myös ns. pisaratartuntana sairastuneiden henkilöiden aivastaessa tai yskiessä, virus tarttuu myös oireettomilta kantajiltaan. Huomionarvoista on, että tartunta ei edellytä yskimistä tai aivastamista – useiden tutkimustulosten mukaan oireettomat henkilöt voivat tartuttaa virusta pelkästään hengittämällä. Oireettomat henkilöt voivat tartuttaa myös puhuessaan, laulaessaan ja huutaessaan. Tämä tutkimustulos on myös yhdenmukainen tartuntojen voimakkaan kasvun kanssa (Wuhan, Pohjois-Italia, New York, Arizona): en pidä kovin realistisena sitä, että tartuntojen kasvu voisi olla niin voimakasta kuin se on ollut em. alueilla ilman merkittävää tartuttamista oireettomien ihmisten toimesta.

Väite 2: Koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana.

Hyvin mahdollisesti myytti. Tämä liittyy edelliseen väitteeseen. Tarkkaa ymmärrystä eri tarttumismuotojen (ilma, pisarat, virusta sisältävänä käden vienti suuhun tai nenään) roolista ei toistaiseksi ole, mutta useiden tuoreiden tutkimustulosten myötä tarttuminen ilman välityksellä – ilman lähikontaktia pisaratartuntojen lähteeseen, yskivään tai aivastavaan ihmiseen – on mahdollista ja kenties jopa merkittävä tartuntojen lähde. Tätä selitystä tukee se havainto, että useinkaan tartunnan saaneet ihmiset eivät pysty esittämään arviota siitä, mistä he ovat tartunnan saaneet – jos aivastelu ja yskiminen näyttelisi pääosaa tartuntalähteistä, tartunnan saaneet pystyisivät mitä todennäköisemmin nykyistä paremmin esittämään arvioita siitä missä ja milloin he ovat altistuneet yskimiselle tai aivastuksille.

Väite 3: Lähikontaktien vähentäminen on tärkeää kaikille, ei pelkästään sairaille

Totta, ei myytti. Katso väitteet 1 ja 2.

Väite 4: Tartuntariskiä voi alentaa hyvällä käsi- ja yskimishygienialla.

Totta, ei myytti. Hyvä käsi- ja yskimishygienia alentaa tartuntariskiä. Kuitenkaan olemassa oleva näyttö maailmalta ei tue sitä väitettä, että hyvä käsi- ja yskimishygienia poistaisi tartuntariskin kokonaan tai alentaisi sitä kyllin merkittävästi. Hyvästä käsi- ja yskimishygieniasta on puhuttu globaalisti jo kuusi kuukautta. En pidä uskottavana, että niin suuri osa maailman ihmisistä olisi asiasta tietämättömiä (tai välinpitämättömiä), että voimakkaasti kiihtyvät epidemiapesäkkeet esim. Ruotsissa ja Amerikoissa olisivat mahdollisia jos pelkkä käsi- ja yskimishygienia riittäisi taltuttamaan epidemian.

Väite 5: Kasvomaskeista ei ole hyötyä koronavirusepidemian hallinnassa.

Pääosin myytti. On totta, että joissain maissa koronavirusepidemian ensimmäinen aalto on saatu hyvin hallintaan muilla toimilla ja ilman laajamittaista maskien käyttöä (Australia, Uusi Seelanti, Suomi). Toisaalta kaikissa näissä maissa on jouduttu toteuttamaan suhteellisen laajamittaisia koko yhteiskunnan toimintaa koskevia rajoituksia – lockdowneja – kuten ihmisten liikkumisen rajoittamista sekä koulujen ja ravintoloiden yms. sulkemisia. Samanaikaisesti maissa, joissa maskien käyttö on ollut laajamittaista on selvitty jossain määrin pienemmillä rajoituksilla suurin piirtein yhtä hyvin tai jopa paremmin tuloksin (Japani, Hong-Kong, Taiwan). Kaikkein paras lopputulos epidemianhallinnassa näyttäisi olevan aikaisin aloitetut ja riittävät lockdownit yhdistettynä laajamittaiseen maskein käyttöön (Mongolia, Taiwan, Vietnam).

Väite 6: Parhaan suojan tarjoavat maskit tulisi säästää terveydenhuoltohenkilökunnalle

Osin myytti. Tämä argumentti on tuotantotaloudellinen, ei virologinen. Jos ylipäätään on olemassa maskeja, jotka suojaavat käyttäjiään ja heidän lähellä olevia henkilöitä miltei täydellisesti – ja tällaisia on! – niin epidemiologian tukahduttamisen näkökulmasta ei ole ensimmäistäkään syytä olla ottamatta tällaisia maskeja laajamittaiseen käyttöön. Riittävän suojan tarjoava maski (tai maski-visiiri) tarjoaa jo määritelmänkin mukaan virukselta yhtä hyvän suojan kuin rokote – molemmat estävät viruksen kiinnittymistä käyttäjänsä soluihin. On totta, että keväällä 2020 riittävän suojan tarjoavat maskit olivat lopussa Suomesta ja muualtakin, jolloin oli perusteltua pyrkiä varaamaan parhaan suojan tarjoavat maskit terveydenhuoltohenkilökunnalle. Mutta tämä ei tarkoita, ettäkö maskit eivät toimisi tartunnan estäjinä. Toki ne toimivat. Ja koska näin on, jos ja kun epidemiologit katsovat asiakseen ottaa kantaa tuotantotaloudellisiin kysymyksiin maskeihin liittyen, ainoa epidemiologian tukahduttamisen näkökulmasta mielekäs kanta olisi suositella päätöksentekijöitä ponnistelemaan maskien tarjonnan lisäämiseksi, ei niiden kulutuksen rajoittamiseksi.

Väite 7: Maahantulijoiden testaamisesta rajalla ei ole hyötyä

Myytti. Tämä väite liittyy siihen, että koronavirusepidemian hellittäessä useissa – vaan ei suinkaan kaikissa – maissa, maiden väliset rajat alkavat avautua turismille ja muulle aiemmin rajoitetulle liikenteelle ja näin ollen tartuntoja hyvin mahdollisesti alkaa tulla ulkomailta Suomeen. Ideana maahantulijoiden testaamisessa rajalla on se, että testaaminen mahdollistaisi tartunnan saaneiden identifioinnin ja eristämisen ennen kuin he voivat tartuttaa virusta maahan saavuttuaan. Näin epidemia Suomessa ei pääsisi kiihtymään maan ulkopuolelta tulevan viruksen myötä. Keskeisenä ongelmana tällaisessa testaamisessa kuitenkin on, että suurin osa kyllin luotettavista testeistä vaatii näytteen prosessointia laboratoriossa, mikä vie aikaa enemmän kuin suurin osa maahan tulijoista on mielellään valmis käyttämään rajatarkastuksessa (joillekin maille kuten Kiinalle tällainen maahantulijoille aiheutettu haitta ei kuitenkaan ole este laajamittaisen testauksen järjestämiseksi). Toinen ongelma on, että kaikkien maahantulijoiden testaaminen – mikä olisi välttämätöntä jos viruksen pääsy maahan haluttaisiin estää täydellisesti – olisi kallista (joissain maissa tämä on ratkaistu sikäli loogisesti että maahantulija on itse vastuussa testaamisen kustannuksista) tai logistisesti vaikeaa. Nämä ongelmat ovat todellisia, mutta niiden olemassaolo ei tarkoita, ettäkö maahantulijoiden testaamisesta rajalla olisi hyötyä – jos ja kun epidemia Suomessa menee täysin nollaan, ainoa tapa jolla epidemia lähtee uudelleen käyntiin on se, että virus tulee maan rajojen ulkopuolelta. Niin kauan kuin koronavirusta maailmalla esiintyy, maahantulijoiden testaaminen (tai pitävät karanteenit!) rajalla – tavalla tai toisella – on edellytys sille, että epidemia Suomessa tukahtuu ja pysyy tukahtuneena kunnes väestö saadaan rokotettua (mahdollisesti poislukien sellainen epätodennäköinen tilanne, että koko väestö käyttäisi täydellisesti suojaavia maskeja aina ollessaan yhdenkään toisen ihmisen lähellä).

Väite 8: Viranomaiset haluavat tahallaan tartuttaa ihmisiä koronavirukseen

Pääosin salaliittoteoria. Viranomaisilla ei suurimmassa osassa maailman maita ole mitään intressiä tartuttaa vaarallista virusta ihmisiin. Salaliittoteoria on mahdollisesti saanut alkunsa joidenkin maiden (Iso-Britannia, Suomi, Ruotsi) sinänsä todellisesta ilmoitetusta epidemioloigisesta linjasta keväällä 2020. Linjan mukaan epidemiaa ei voi mitenkään estää vaan se laantuu ja katoaa vasta kun kyllin suuri osa väestöstä on sairastanut taudin (ns. laumasuoja). Mahdollisesti Ruotsia lukuun ottamatta kaikki maat ovat tutkimustiedon kertyessä irtisanoutuneet tästä linjasta (ja Ruotsikin virallisesti, joskin sen toimet epidemian tukahduttamiseksi ovat osin yhä linjassa laumasuojaideologian kanssa). Toinen mahdollinen salaliittoteorian lähde voi olla - sinänsä todellinen - Suomen viranomaisen THL:n kaksoisrooli kansanterveysviranomaisena ja rokotetutkijana; kriitikot ovat esittäneet, että THL:n rokotetutkijan roolin kannalta voisi olla edullista, että epidemia ei täysin kuihtuisi Suomessa kesän ja syksyn 2020 aikana ja että tästä syystä viranomaiset eivät estä epidemiaa niin voimakkaasti kuin voisivat. Tämän teoreettisen ja yleisesti todetun intressiristiriidan esittämistä ja sen mahdollisten seurausten pohtimista ei kuitenkaan voida pitää salaliittoteoriana (mm. oikeuskansleri Tuomas Pöysti on kiinnittänyt intressiristiriitaan huomiota). Lisäksi intressiristiriitaa tai siitä seuraavia toimia ei kuitenkaan voida pitää ihmisten tahallaan tartuttamisena (ellei sitten oleteta, että epidemian tahallinen hidastamatta jättäminen on sama asia kuin ihmisten tahallaan tartuttaminen -  mahdollisesti ihan perusteltu oletus niin moraalifilosofian kuin yleisen rikosoikeudenkin näkökulmasta).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti